Pedagogiset lähestymistavat, hyvinvointiosaaminen

Bongaajat: Anna-Kaisa Heinämäki, Samuli Mikkola, Mira Mämmi, Irma Pakola

Pedagogisella lähestymistavalla tarkoitetaan erilaisten oppimista tukevien prosessien suunnitteluun, toteuttamiseen, ohjaamiseen ja arviointiin kuuluvia tavoitteenasetteluja ja valintoja (Opetussuunnitelma 2014, 26).  Opettajan toiminta opetustilanteessa edellyttää aktiivista ja intensiivistä havaintojen tekemistä tilanteesta. Opettajat tekevät havaintoja opetustilanteen olosuhteista, oppilaista sekä itsestään ja toiminnastaan opetustilanteessa. Ja vaikka opetuksen dilemmoja ei voida havainnoimalla lopullisesti ratkaista, eksplikoimisen ja analysoinnin myötä niitä voidaan paremmin käsitellä ja ymmärtää (Hansen, 2007).

Toom  (2014) Helsingin Yliopiston Suomalaisesta Tiedeakatemiasta jakaa opettajan toiminnan pedagogiset lähestymistavat kolmeen eri muotoon: hallitsemiseen, suostuttelemiseen ja luottamiseen:

• Hallitsemisen perustana ovat henkilökohtaiset kokemukset opettajina, vanhempina tai vastuullisina aikuisina. Siihen kuuluu melko rajallinen valikoima opetusmenetelmiä ja oppilasryhmän hallintakeinoja. Samojen – ja usein toimimattomien – menetelmien melko ankara käyttö on usein välttämätöntä auktoriteetin ylläpitämiseksi. (Toom 2014.)
• Suostuttelemisessa keskeisintä ovat harkitut pedagogiset toimintatavat, jotka edellyttävät tietoa sekä opetettavasta sisällöstä että oppilaista. Toiminnan perimmäisenä tavoitteena on saada oppilaat itse ajattelemaan omaa oppimistaan ja toimintaansa sekä käyttäytymään sen mukaan. Opettaja toimii vain oppilaiden omien valmiuksien ja kykyjen tukijana ja vahvistajana. (Toom 2014.)
• Ainoastaan Luottamuksessa on aito pyrkimys ymmärtää oppilaiden todellisuutta. Opetuksen suunnittelu ja toteutus tapahtuu siten, että se mahdollistaa oppilaiden onnistumisen. Siihen kuuluu yhteistyö, sekä toimintaperiaatteiden ja -käytänteiden sopiminen yhdessä eri osapuolten kanssa toiveikkuuden kulttuurin rakentamiseksi opetukseen. (Toom 2014.)

Opettajat eivät ole aina tietoisia toimintansa ja päätöstensä perusteista, seurauksista ja vaikutuksista. Opettajat ovat yhä enenemässä määrin huonosti valmistautuneita, mikä näkyy niin opetusaiheiden valinnoissa, opetustavoissa kuin opettajan esiintymisvarmuudessa. Opetettavat ryhmät vaihtelevat, työorganisaatiot laajenevat, toimintatavat muuttuvat ja aika uuden opetteluun vähenee. Pitäisi tietää, taitaa, tutkia ja selvittää, sillä juuri opettajan käsitykset oppilaasta, tiedosta ja oppimisesta vaikuttavat vahvasti hänen pedagogiseen lähestymistapaansa.

Opettajan pedagogiset lähestymistavat opetuksen interaktiotilanteessa ovat aina normatiivisia, ja sen vuoksi opettajalla tulisi olla reflektiivinen asenne omaa työtään ja toimintaansa kohtaan. Opettajalta vaaditaan hyviä johtamisen taitoja. Pitää nähdä, kuulla, delegoida, ohjata ja ymmärtää, sekä antaa aikaa kehittymiselle. Itsestään huolehtiminen, itsensä kehittäminen sekä toisista välittäminen ja toisen hyvinvoinnin tukeminen auttavat sekä yksilöllisen että yhteisöllisen hyvinvoinnin toteutumisessa (Opetussuunnitelma 2014, 9).

Työn imuksi kutsutaan tilannetta, jossa työ innostaa ja tuottaa iloa. Työn imussa ihminen on tarmokas, omistautunut ja uppoutunut. Hän tuntee ylpeyttä työssään eikä lannistu vastoinkäymisistä. Työn imussa työ ei siis ime ihmisen voimia, vaan päinvastoin työstä voi saada uusia voimavaroja. (Vehmanen, Sakala & Berndtson 2014, 6.) Tätä imua pitäisi voida hyödyntää niin opettamisessa kuin oppimisessa.

Perustehtävä johtamisessa on kaikissa oloissa tukea organisaation toimintaa ja luoda mahdollisimman hyvät edellytykset laadukkaan ja tuottavan työn tekemiselle. Johtamisessa yhdistyvät sekä vastuu ihmisten johtamisesta että arkisten asioiden aikaansaamisesta (Työturvallisuuskeskus TTK 2014, 13).

Opiskelun johtamisella tarkoitetaan kaikkea sitä ohjaavaa ja arvioivaa toimintaa, jota opetusorganisaatiossa tehdään sen päämäärien ja tavoitteiden täsmentämiseksi, toimintaedellytyksien tuottamiseksi ja varsinaisten toiminnan ohjaamiseksi tavoitteiden mukaan. Johtamisen tarkoituksena on saada oppilaat ymmärtämään ja hyväksymään mitä on tehtävä ja miten on toimittava tavoitteiden saavuttamiseksi. Juuri hyvinvointiosaamisen lähtökohtana on oppilaslähtöinen suunnittelu sekä hyvinvointia edistävien tekijöiden vahvistaminen.

LÄHTEET

Kirjallisuus

Hansen, P. 2007. Yhteiskunnallista opettajuutta etsimässä. Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus.

Opetussuunnitelma 2014. Ammatillinen opettajankoulutus 2014. Tampereen ammattikorkeakoulu.

Räty, T. & Mäkinen, P. 2014. Työhyvinvointikortti – koulutuksesta suunta kehittämiseen. Työturvallisuuskeskus.

Vehvanen, M., Sakala, S. & Berndtson, T. 2014. Hyvä työ, eväitä työhyvinvointiin. Käsikädessä-lehti, Mielenterveyden keskusliitto.

Sähköinen aineisto

Laurea ammattikorkeakoulun www-sivut: Opiskeluhyvinvointi. Päivitetty 17.8.2011. Luettu 14.12.2014. http://www.laurea.fi/fi/opiskelu/opiskelijan-edut-ja-tuet/Sivut/default.aspx.  

Toom, A. 2012. Suomalainen Tiedeakatemia. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Helsingin

yliopisto.  Luettu 14.12.2014. www.acadsci.fi/akatemiaklubi/2011_2012/akatemiaklubi_toom.pdf .  Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto YTY – Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö, Helsingin yliopisto.