12.1.2015

Identiteettityön tukeminen


Korhosen ja Törmän (2011, 157) mukaan yksilön identiteetti määrittyy osallistumisen prosessissa muodostuvien yhteyksien ja kokemusten tulkinnan kautta. Työyhteisössä muodostuvat roolit ja asemat muokkaavat identiteettiä. Oman aseman ja osaamisen näkeminen työyhteisön käytänteissä ja vastavuoroisissa toimintatavoissa määrittää kokemusta itsestä opettajana. Sosiaalinen ja ammatillinen ympäristö vaikuttavat opettamista koskevan minäkäsityksen ja oman teorian rakentumiseen. Opettajan soveltamiin pedagogisiin toimintatapoihin vaikuttaa Korhosen ja Törmän (2011, 158) mukaan vahvasti se, millainen mielikuva opettajalla on opettajuudesta tai opettajan professiosta. Jos opettaja mieltää toimintansa lähinnä traditioihin ja ulkoisiin normeihin pohjautuvana, hän on taipuvaisempi kaavamaisiin ja alakohtaisiin perinteisiin opetustyyleihin. Opiskelijalähtöisempiä ja konstruktivistisempia tyylejä käyttävät puolestaan opettajat, jotka näkevät itsensä dialogisissa yhteistyösuhteissa toisten asiantuntijoiden kanssa ja työstävät näin ammatillisia identiteettejään. Kontaktipinnat opiskelijoihin, kollegoihin ja tukiverkostoihin ovat siis tärkeitä opettajuuden kehittymisen kannalta.

Ihmisen tulee olla aidosti ja nöyrästi kiinnostunut itsensä kehittämisestä sekä ymmärtää elinikäisen oppimisen idean. Ammatissa ja elämässä yleensä kehittyminen on prosessi ja harjoittelutie, jotka jatkuvat läpi elämän. (Paalasmaa 2014, 123.) Ammatillinen identiteetti alkaa kehittyä kun mielikuvat tulevasta ammatista koulutuksen myötä selkiytyvät. Ammatilliseen identiteettiin kuuluu se, että osaa perustella oman ammattinsa tarpeellisuuden ja paikan yhteiskunnassa, mutta myös omaa ammattikunnan jakamat yhteiset arvot ja asenteet. Ammatillinen identiteetti ikäänkuin täydentää henkilökohtaista identiteettiä ja päinvastoin. Katariina Stenbergin mukaan (2011, 27) henkilökohtainen identiteetti vastaa kysymykseen, kuka minä olen ja ammatillinen identiteetti vastaa kysymykseen, kuka minä olen ammattilaisena, esim. opettajana. Vastaus syntyy kokemusten ja niiden tulkintojen kautta. Stenberg pitää opettajan ammatillisen identiteetin ytimenä sitä käyttöteoriaa, joka ohjaa opettajan työtä. Käyttöteoria rakentuu omien kokemusten ja tulkintojen pohjalta. Se myös muokkaantuu koko ajan uusien kokemusten mukaan. Käyttöteoria on usein ns. hiljaista tietoa, jota voi olla vaikea sanottaa ääneen. Stenberg ohjaakin opettajia tietoisesti pohtimaan niitä käsityksiä, jotka ovat itse kullekin opettajalle keskeisiä ja joita ilman kyse ei enää olisi hänen opetuksestaan.

Opettaja on työssään monimuotoisten vuorovaikutusprosessien ja ryhmäprosessien ohjaaja. Hän on työssään vuorovaikutustyöläinen ja tilannejohtaja. Lasten ja nuorten pahoinvointi näkyy koulun arjessa. Opettaja joutuu työnsä kautta kohtaamaan tätä pahoinvointia ja olemaan tukena ja apuna tilanteissa, joissa varsinainen apu antaa odottaa itseään. Vanhempien tukeminen ja moniammatillinen yhteistyö näissä tilanteissa ovat yksi osa opettajan työtä. Ulkoisella näyttämöllä olevat vaatimukset herättävät monesti sisäisen näyttämön vaativuuden. Työnohjaus antaa mahdollisuuden realisoida opettajan työn ulkoisia ja sisäisiä vaatimuksia. Oman toiminnan tutkiminen voi antaa opettajalle tilaa tarkastella toimintaansa aiempaa hyväksyvämmin. Työnohjauksen tutkivan position kautta voi tulla tietoisemmaksi omista vahvuuksista ja kehittämiskohteista. Tutkimisen kautta opettaja voi myös saada palautetta työstään ja löytää vaihtoehtoisia toimintatapoja eri tilanteisiin. Koulun arjessa ei muutoin juuri ole tilaisuuksia pysähtyä ja saada tilaa omalle tarvitsevuudelle ja kysymyksille, jotka liittyvät työssä esille tuleviin ilmiöihin. (Kiander 2006.)


Lähteet

Kiander, T. 2006. Opettajien työnohjaus, ammatillista ja persoonallista työtapaa etsimässä. Viitattu 11.1.2015
Korhonen, V. & Törmä, S. 2011. Yliopisto-opettajan työkulttuuria ja identiteettiä hahmottamassa.
Viitattu 11.1.2015

Paalasmaa, J. 2014. Aktivoi oppilaasi. Juva: Bookwell Oy.

Stenberg, K. 2011. Riittävän hyvä opettaja. Jyväskylä: PS-kustannus.



2 kommenttia:

  1. Mielestäni ennen työnohjauksen mukaanottoa on tärkeää päästä kehityskeskusteluun. Siis opettajan ja hänen esimiehensä (rehtorin välinen) keskustelu, jossa sisältönä voisi olla mm.: Teemat ovat tässä: työntekijän vahvuudet & yhteistyö& kehittäistavoitteet +aikataulutus työhyvinvointi & palaute. Tämä voi tosin olla liian jäykkä runko esim. uuden opettajan kohdalla.




    5. Palautetta

    VastaaPoista
  2. Stenberg on pohtinut paljon opettajuutta ja opettajan persoonallisuutta ja hän herättää opettajan pohtimaan tietoisesti omia käsityksiään, käyttöteoriaa. Herää kysymys: mitä tapahtuu luokkahuoneen oven kynnyksellä, luokan ovella. Kun opettaja astuu tuon kynnyksen yli ja vuorostaan kun hän poistuu. Siis, en tarkoita mitä opiskelijoissa tapahtuu, vaan mitä opettajassa tapahtuu. Tunnistaako tuon hetken ja sen merkityksen. Mitä vuorostaan tapahtuu kun opettaja on opettajienhuoneessa, palaverissa, kohtaa toisia opiskelijoita ja toisia opettajia, toimii moniammatilliesssa yhteisössä. Missä näissä tilanteissa olen opettaja ja millä tavalla olen opettaja? Onko minussa monta vai yksi?

    VastaaPoista