Korhosen
ja Törmän (2011, 157) mukaan yksilön identiteetti määrittyy osallistumisen
prosessissa muodostuvien yhteyksien ja kokemusten tulkinnan kautta.
Työyhteisössä muodostuvat roolit ja asemat muokkaavat identiteettiä. Oman
aseman ja osaamisen näkeminen työyhteisön käytänteissä ja vastavuoroisissa
toimintatavoissa määrittää kokemusta itsestä opettajana. Sosiaalinen ja
ammatillinen ympäristö vaikuttavat opettamista koskevan minäkäsityksen ja oman
teorian rakentumiseen. Opettajan soveltamiin pedagogisiin toimintatapoihin
vaikuttaa Korhosen ja Törmän (2011, 158) mukaan vahvasti se, millainen
mielikuva opettajalla on opettajuudesta tai opettajan professiosta. Jos
opettaja mieltää toimintansa lähinnä traditioihin ja ulkoisiin normeihin
pohjautuvana, hän on taipuvaisempi kaavamaisiin ja alakohtaisiin perinteisiin
opetustyyleihin. Opiskelijalähtöisempiä ja konstruktivistisempia tyylejä
käyttävät puolestaan opettajat, jotka näkevät itsensä dialogisissa
yhteistyösuhteissa toisten asiantuntijoiden kanssa ja työstävät näin
ammatillisia identiteettejään. Kontaktipinnat opiskelijoihin, kollegoihin ja
tukiverkostoihin ovat siis tärkeitä opettajuuden kehittymisen kannalta.
Ihmisen tulee olla aidosti ja nöyrästi kiinnostunut itsensä
kehittämisestä sekä ymmärtää elinikäisen oppimisen idean. Ammatissa ja elämässä
yleensä kehittyminen on prosessi ja harjoittelutie, jotka jatkuvat läpi elämän.
(Paalasmaa 2014, 123.) Ammatillinen identiteetti alkaa kehittyä kun mielikuvat
tulevasta ammatista koulutuksen myötä selkiytyvät. Ammatilliseen identiteettiin
kuuluu se, että osaa perustella oman ammattinsa tarpeellisuuden ja paikan
yhteiskunnassa, mutta myös omaa ammattikunnan jakamat yhteiset arvot ja
asenteet. Ammatillinen identiteetti ikäänkuin täydentää henkilökohtaista
identiteettiä ja päinvastoin. Katariina Stenbergin mukaan (2011, 27)
henkilökohtainen identiteetti vastaa kysymykseen, kuka minä olen ja
ammatillinen identiteetti vastaa kysymykseen, kuka minä olen ammattilaisena,
esim. opettajana. Vastaus syntyy kokemusten ja niiden tulkintojen kautta.
Stenberg pitää opettajan ammatillisen identiteetin ytimenä sitä käyttöteoriaa,
joka ohjaa opettajan työtä. Käyttöteoria rakentuu omien kokemusten ja
tulkintojen pohjalta. Se myös muokkaantuu koko ajan uusien kokemusten mukaan.
Käyttöteoria on usein ns. hiljaista tietoa, jota voi olla vaikea sanottaa
ääneen. Stenberg ohjaakin opettajia tietoisesti pohtimaan niitä käsityksiä,
jotka ovat itse kullekin opettajalle keskeisiä ja joita ilman kyse ei enää
olisi hänen opetuksestaan.
Opettaja on työssään
monimuotoisten vuorovaikutusprosessien ja ryhmäprosessien ohjaaja. Hän on
työssään vuorovaikutustyöläinen ja tilannejohtaja. Lasten ja nuorten
pahoinvointi näkyy koulun arjessa. Opettaja joutuu työnsä kautta kohtaamaan tätä
pahoinvointia ja olemaan tukena ja apuna tilanteissa, joissa varsinainen apu
antaa odottaa itseään. Vanhempien tukeminen ja moniammatillinen yhteistyö näissä
tilanteissa ovat yksi osa opettajan työtä. Ulkoisella näyttämöllä olevat
vaatimukset herättävät monesti sisäisen näyttämön vaativuuden. Työnohjaus antaa
mahdollisuuden realisoida opettajan työn ulkoisia ja sisäisiä vaatimuksia. Oman
toiminnan tutkiminen voi antaa opettajalle tilaa tarkastella toimintaansa
aiempaa hyväksyvämmin. Työnohjauksen tutkivan position kautta voi tulla tietoisemmaksi
omista vahvuuksista ja kehittämiskohteista. Tutkimisen kautta opettaja voi myös
saada palautetta työstään ja löytää vaihtoehtoisia toimintatapoja eri
tilanteisiin. Koulun arjessa ei muutoin juuri ole tilaisuuksia pysähtyä ja
saada tilaa omalle tarvitsevuudelle ja kysymyksille, jotka liittyvät työssä
esille tuleviin ilmiöihin. (Kiander 2006.)
Lähteet
Kiander, T. 2006. Opettajien työnohjaus, ammatillista ja
persoonallista työtapaa etsimässä. Viitattu 11.1.2015
Korhonen, V.
& Törmä, S. 2011. Yliopisto-opettajan työkulttuuria ja identiteettiä
hahmottamassa.
Viitattu
11.1.2015
Paalasmaa, J.
2014. Aktivoi oppilaasi. Juva: Bookwell Oy.
Stenberg, K. 2011.
Riittävän hyvä opettaja. Jyväskylä: PS-kustannus.
Mielestäni ennen työnohjauksen mukaanottoa on tärkeää päästä kehityskeskusteluun. Siis opettajan ja hänen esimiehensä (rehtorin välinen) keskustelu, jossa sisältönä voisi olla mm.: Teemat ovat tässä: työntekijän vahvuudet & yhteistyö& kehittäistavoitteet +aikataulutus työhyvinvointi & palaute. Tämä voi tosin olla liian jäykkä runko esim. uuden opettajan kohdalla.
VastaaPoista5. Palautetta
Stenberg on pohtinut paljon opettajuutta ja opettajan persoonallisuutta ja hän herättää opettajan pohtimaan tietoisesti omia käsityksiään, käyttöteoriaa. Herää kysymys: mitä tapahtuu luokkahuoneen oven kynnyksellä, luokan ovella. Kun opettaja astuu tuon kynnyksen yli ja vuorostaan kun hän poistuu. Siis, en tarkoita mitä opiskelijoissa tapahtuu, vaan mitä opettajassa tapahtuu. Tunnistaako tuon hetken ja sen merkityksen. Mitä vuorostaan tapahtuu kun opettaja on opettajienhuoneessa, palaverissa, kohtaa toisia opiskelijoita ja toisia opettajia, toimii moniammatilliesssa yhteisössä. Missä näissä tilanteissa olen opettaja ja millä tavalla olen opettaja? Onko minussa monta vai yksi?
VastaaPoista