Oppimiskäsitys on pohjana opetusmenetelmien valinnalle ja sille, millaiset taustaselvitykset (esimerkiksi oppija-analyysi) ja tavoitteet opettaja katsoo aiheelliseksi. Ohjaus- ja opetustilanteen suunnitteluvaiheessa on hyvä tiedostaa, mille käsityksille itse opettajana perustaa oppimisen, miten ihmiset oppivat ja millaisia oppijoita opiskelijaryhmässä on. Isossa opiskelijoiden joukossa on aina eri tavalla oppivia ja siksi opetusta olisi hyvä suunnitella monipuolisin menetelmin. Opettajan yleensä oletetaan tietävän, mihin oppimistuloksiin hän opetuksellaan pyrkii. Tavoitteiden pitäminen lähtökohtana ohjaa ja helpottaa opetuksen suunnittelua. Tavoitteisiin vaikuttaa oppijoiden koulutustarve, käytettävissä olevat resurssit sekä oppijoiden ominaisuudet. (Turunen, Tikanoja & Voutilainen 2014.) Aikuisopetuksessa ensisijainen vastuu opiskelumotivaatiosta on aina opiskelijalla itsellään, mutta osa vastuusta kuuluu aina opettajalle. Monet motivaatiota ylläpitävät tekijät ovat riippuvaisia opettajan toiminnasta. Motivaation ollessa heikko tietyn asian opiskeluun voidaan motivaatiota rakentaa opiskelun aikana selvittelemällä opiskelijoiden tavoitteita ja käsittelemällä opiskeluun liittyvää vastustusta, mikä on oleellinen osa oppimisprosessia. Motivaatioon voidaan vaikuttaa ja sen voi myös ajatella olevan enemmän opetuksen tulos kuin sen edellytys. (Vuorinen 2005, 23.)
Vuorisen (2005,
25-26) mukaan hyvä motivointi sisältää kosketuskohtia opiskelijan sisäiseen
motivaatioon, minkä takia opiskelijan elämäntilanteesta lähtevällä,
yksilölliset erot huomioivalla opetuksella on kiistattomat etunsa: siinä
pyritään nojaamaan sisäiseen motivaatioon sekä vahvistamaan sitä. Vuorinen
esittää myös joukon kysymyksiä, jotka auttavat hahmottamaan mitä
opiskelijaryhmän huonon keskittyneisyyden takana voisi olla (taulukko 2.).
Kysymykset voi opettaja esittää paitsi itsellensä, usein myös opiskelijoilleen.
1.
Sisältö: Onko opiskeltava asia
kiinnostava sisällöltään? Mitä on tehtävissä asian hyväksi?
2.
Työskentelytavat: Ovatko
työskentelytavat tarkoituksenmukaisia? Tarjoavatko ne riittävästi vaihtelua,
yhteistyön mahdollisuuksia, havainnollisuutta, konkreettista toimintaa ja
vuorovaikutusta?
3.
Vaikeustaso: Onko työskentelyn
vaikeustaso sopiva? Liian vaikea tehtävä tai opetus lamaannuttaa, liian helppo
passivoi ja turhauttaa.
4.
Palaute: Ovatko opiskelijat saaneet
riittävästi palautetta työskentelynsä onnistumisesta ja tulosten
saavuttamisesta?
5.
Opetustila ja istumajärjestys:
Edistääkö istumajärjestys haluttua vuorovaikutusta? Onko työskentelypaikan
vaihtaminen mahdollista?
6.
Yleiset edellytykset: Onko
opiskelijoiden yleisestä psyykkisestä ja fyysisestä kunnosta huolehdittu?
Riittävät tauot, välipalat, yhteiset taukojumpat, leikit, hartioiden hierominen
ja ulkoilu.
Vuorisen kysymyslista
on aloittavalle opettajalle hyvä apu myös opetuksen suunnitteluun. Yleisiin
edellytyksiin nostaisin huolehtimisen sisäilmasta: onko mahdollista tuulettaa
ja onko ilmastoinnin säädöt tilassa kohdallaan. Moneen edellä mainittuihin kohtiin
voidaan vaikuttaa opetusmenetelmien avulla, joten opetuksen
suunnitteluvaiheessa olisi hyvä jo pohtia että onko opiskeltava asia
kiinnostava, helppo tai vaikea.
Lähteet:
Lähteet:
Turunen, H.,
Tikanoja, H. & Voutilainen, U. 2014. Opetuksen suunnittelu. Itä-Suomen
yliopisto. Viitattu 10.12.2014. Internet: http://www.uef.fi/fi/aducate/opetuksen-suunnittelu.
Vuorinen, I. 2005.
Tuhat tapaa opettaa. Tampere: Resurssi.
Laatimanne kysymyslista vaikuttaa hyödylliseltä työkalulta ainakin aloittelena opettajan kannalta, kuten mainitsittekin.
VastaaPoistaOppija-analyysiin liittyen tuli vastaan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä blogikirjoitus, jonka mukaan yliesesti käytetyillä oppimistyyleihin luokittelulla ei näytä olevan tieteellistä perustaa. Ainakin itse jäin pohtimaan, voivatko nämä oppimistyyleihin jaottelut todellisuudessa haitata oppimista, mikäli opiskelijoiden oppimistyylit perustuvat lähinnä olettamuksiin?
http://jarkilehti.fi/2014/12/oppimistyylit-ja-oppimistyylitestit-ovat-huuhaata/
Vuorisen lista vaikuttaa hyvältä, juuri tällaisia konkreettisia "apukeinoja" kaipaankin. Tämän otan käyttööni.
VastaaPoistaNoista oppimistyyleistä vielä; olen jostain saanut sen käsityksen, että ne alkaisivat olla ns. "menneen talven lumia"? Eli niille ei nykytietämyksen valossa annettaisi enää sellaista painoarvoa kuin ennen? Kuvittelisin myös, että opiskelijoille olisi eduksi, jos heitä kannustettaisiin löytämään monenlaisia tapoja oppia asioita.
Vuorisen (2005) laatima lista on hyvä, mutta pohdin sen toimivuutta s2-kielisessä opetuksessa mm. maahanmuuttajataustaisille oppijoille, joista itselläni on kokemusta. Meille tavallisten asioiden /käsitteiden ymmärtäminen ei ole itsestään selvää vaan tarvitaan selkeää, toistavaa kertausta, käsitteiden avaamista, lyhyiden kirjallisten töiden laatimista ja s2-kielen harjaannuttamista monin tavoin. Suosittelen S2-kielen lehtori Katja Hakalan ppt:n tutustumista (löytyy verkosta näillä hakusanoilla)
VastaaPoistaKaikki opetussuunnitelmassa opiskeltavaksi nimetyt asiat eivät herätä kaikkien oppilaiden kiinnostusta tai motivaatiota opiskella kyseisiä asioita, tämä on päivän selvää. Silti nekin on opiskeltava ja osattava. Reeve (2002) perustelee, että opettaja voi motivoida oppilaita tukemalla positiivisen ilmapiirin syntymistä luokassa tai herättämällä oppilaan uteliaisuuden tai saamalla oppilaan tuntemaan itsensä itsenäiseksi, eli antaa opiskelijoiden välillä opiskella tiukemman kontrollin alla ja välillä ohjaa oppilaita työskentelemään niin, että heille ei anneta selkeitä tehtäviä tai sanota, minkälaisia vastauksia heiltä odotetaan. Myös opiskelijan mielipiteen kuunteleminen siitä, haluaako hän opiskella ryhmässä tai itsenäisesti kannattaa kuunnella motivoitumisen ylläpitämiseksi ja toteuttaa aina kun se on mahdollista. Työtavat, jotka aktivoivat opiskelijoita, myös pääsääntöisesti motivoivat heitä (Stokking, 2000). Yhteissuunnittelu ja suhtautuminen oppilaiden ehdotuksiin positiivisesti lisää oppilaiden kiinnostusta opiskella. Oppilaan uteliaisuus voidaan saada heräämään, kun käytetään epämuodollista opiskeluympäristöä, joka tarjoaa optimaalisia haasteita ja paljon virikkeitä, kysely-työtapaa tai esimerkiksi oppimissykliä. Vuorisen (2005) laatima lista sisältää hyviä ja huomion arvoisia vinkkejä, ja sisältävät osin samoja asioita, mitä muutkin tutkijat ovat havainnoineet.
VastaaPoistaReeve 2002, Self-determanition theory applied to educational settings
Stokking 2000, Valic classroom assesment of complex skills