3.1.2015

Inklusiivinen työote ja pedegoginen sensitiivisyys - Design for all-periaate



Opiskelijoiden yksilölliset ohjauksen tarpeet ovat niin haaste kuin mahdollisuus opettajan työn arjessa. Opetusryhmässä opiskelijat, joilla on todellisia erityisiä ohjauksen tarpeita tai oppimisvaikeuksia ovat usein hiljaa, koska pelkäävät ryhmän reaktiota. Oppilaitoksen toimintakulttuurin tulee kannustaa turvalliseen ilmapiiriin. Avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri auttaa parhaiten ennaltaehkäisemään syrjäytymistä ja edistää oppilaitoksen inklusiivista toimintaa. Yksilöiden väliset erot ovat yksi opettajan suurimmista haasteista, kun mietitään käytänteitä, joilla opintojen joustavuutta voitaisiin parantaa.  Suuret ryhmäkoot asettavat haasteita opintojakson alussa tapahtuvaan orientaatiovaiheeseen, jossa yksilöllisen ohjauksen tarve on tärkeää.  Ryhmäohjaustilanteissa kuuntelu ja keskustelu ovat avain asemassa. Haasteena saada opiskelijat luottamaan alkuvaiheessa ryhmäänsä, niin että keskustelua syntyy. Informaatioteknologian ja tietotekniikan hyödyntäminen antaa opettajalle mahdollisuuksia joustavien opetusmenetelmien kehittämisessä, mutta toisaalta asettaa haasteita nopeasti kehittyvän tekniikan hallinnan ja oman ajankäytön suhteen. Opetussuunnitelman ja eri opintojaksojen oppimistavoitteiden tulee olla selkeitä, jotta niihin räätälöitävät yksilölliset opintopolut ovat mahdollisia toteuttaa.

Jokaiselle opiskelijalle ei pitäisi yhteismitallisesti tarjota samanlaista opetusta (Eskelä-Haapanen 2014). Opetuksessa ja ohjaamisessa tulisi antaa tilaa erilaisuudelle. Erilaiset opetusmenetelmät ja lähestymistavat johtavat aina erilaiseen oppimistulokseen. (Räihä 2014.) Inklusiivisen oppilaitoskulttuurin omaksuminen ja sen kehittäminen voisi auttaa erilaisuuden hyväksymistä hyvinkin ainutlaatuisella tavalla. (Eskelä-Haapanen 2014.)

Opettajalla tulisi olla riittävää pedagogista sensitiivisyyttä omassa opetusryhmässä. Hänen olisi tunnistettava paitsi avun ja tuen tarpeet, myös oppilaiden ainutkertaiset vahvuudet, joiden varaan opetusta voisi rakentaa. Opettajat voivat tukeutua tutkimustietoon erilaisuuden kohtaamisessa. Opettajat voivat käyttää hyväkseen myös standardoituja mittauksia ja hyödyntää niiden kautta saatua tietoa opiskelijoiden yksilöllisessä opintopolkujen suunnittelussa sekä kohdennetun tuen antamisessa. Taito tukea yksilön selviytymistä ja ehyttä kasvua on onnistuneen toiminnan perusta. (Eskelä-Haapanen 2014.)

Ammattipedagoginen tietotaito ja opettajien persoona ovat keskeisiä opettajan työvälineitä, kun he tukevat ja ohjaavat opiskelijoita heidän kunkin oman ammatillisen kasvunsa eri vaiheissa. Erilaisuuden ymmärtäminen laajasti ja erilaisten oppijoiden välitön kohtaaminen ovat merkittävä osa ammatillisen opettajan osaamista. Monenlaisten ja tarpeiltaan yksilöllisten oppijoiden ohjaaminen vaatii opettajalta laaja-alaista osaamista sekä opetuksen ja oppimisympäristöjen kehittämistä moniammatillisesti. Opettajilla tulisi olla taito ymmärtää työelämän muutosten tuomia ammatillisen kehittymisen ja osaamisen muuttuvia vaatimuksia. (Kaikkonen 2008, 47 - 48.)

Inklusiivisesta opetuksesta puhutaan silloin, kun opetuksessa otetaan huomioon erilaiset oppijat yksilöinä, Tämä ei tarkoita vain sitä, että opetusta muokataan soveltuvaksi vain oppimisvaikeuksisille, tai muille, joilla on oppimisen esteitä - vaan yhtä lailla jokaiselle opiskelijalle. Inkluusio tarkoittaa opetusta. joka on suunniteltu kaikille sopivaksi, eri tavoin. Inkluusion tai ns. “Design for All” perusperiaatteille rakennetun koulun lähtökohtia ovat tasa-arvoisuus ja yhtäläisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen. (Burns 2008, 133 - 134.)

Inklusiivinen kokonaisuuden hallinta vaatii sitä toteuttavalta oppilaitokselta paljon. Se vaatii myös opettajalta motivaatiota, vahvaa ammatillista sitoutumista ja pedagogista osaamista. Opettajalla pitää olla hyvä ihmistuntemus, jotta pystyy lyhyessä ajassa erottamaan eri opiskelijoiden oppimistavat sekä erottamaan ryhmästä mahdolliset yksilöllistä ohjausta kaipaavat opiskelijat.



LÄHTEET:

Burns, E. 2008. Esteettömyys eri kieli- ja kulttuuritaustaisten opiskelijoiden ohjaamisessa. Teoksessa: E. Honkanen, L. Kaikkonen & H. Kotila (toim.) Näkökulmia ammatilliseen erityisopetukseen. 133 - 147. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy.

Eskelä-Haapanen, S. 2014. Luentomuistiinpanot 17.12.2014. Opetus, ohjaus ja oppiminen. Kasvatusstieteen perusopinnot. Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden yksikkö.

Kaikkonen, L. 2008. Ammatillinen opettaja erilaisten oppijoiden ohjaajana. Teoksessa: E. Honkanen,; L. Kaikkonen & H. Kotila (toim.): Näkökulmia ammatilliseen erityisopetukseen. 47 - 61. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy.

Räihä, P. 2014. Luentomuistiinpanot. Opetus ohjaus ja oppiminen. Kasvatustieteen perusopinnot. Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden yksikkö.



Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , ,

6 kommenttia:

  1. Unknown6.1.2015 klo 20.20

    Inklusiivinen kokonaisuuden hallinta vaatii sitä toteuttavalta oppilaitokselta paljon. Se vaatii myös opettajalta motivaatiota, vahvaa ammatillista sitoutumista ja pedagogista osaamista. Opettajalla pitää olla hyvä ihmistuntemus, jotta pystyy lyhyessä ajassa erottamaan eri opiskelijoiden oppimistavat sekä erottamaan ryhmästä mahdolliset yksilöllistä ohjausta kaipaavat opiskelijat.

    VastaaPoista
  2. Unknown7.1.2015 klo 16.16

    Kohti ohjauksellista opettajuutta -blogitekstejä lukiessa tulee mieleen, että pitäisikö meidän tulevien opettajien olla YLI-IHMISIÄ. Opettajilta odotetaan niin paljon. Pitää hallita opettamansa aine ja koska meistä on tulossa ammatillisten aineiden opettajia, niin sehän tarkoittaisi, että toinen jalka pitäisi olla koko ajan opettamansa aiheen työelämässä. Lisäksi odotetaan, että käytämme uusinta ammattipedagogista tietoa ja kehitämme ihmistuntemustamme, jotta pystymme ymmärtämään paremmin oppilaitamme. Uutta teknologiaa pukkaa ja siinäkin pitäisi pysyä aallonharjalla. Käytössämmehän pitää olla jatkuvasti nopein ja tehokkain opetus- ja kommunikointitapa. Tämäkään ei vielä riitä. Verkostoituminen on nykypäivänä myös opettajalle elintärkeää, koska sitä kautta pysymme ajan tasalla. Jotta päästään oppijalähtöiseen työtapaan, pitäisi meidän opettajien perehtyä myös oppilaidemme kokemusmaailmaan tarkemmin. Nyt odotetaan myös, että pystymme selvittämään jokaisen opiskelijan taustat, jotta saamme räätälöityä heille sopivan joustavan opintopolun huomioimalla heidän aiemman osaamisensa. Inklusiivisuuskin on tärkeä juttu. Monenlaiset oppimisvaikeudet ja eri kulttuureista tulevat opiskelijat on saatava sopimaan samaan ryhmään ja kaikkien erityistarpeet on huomioitava.

    Näihin vielä tulee päälle yhtä tärkeinä asioina arviointiosaamisen kehittäminen ja sen kiinnittäminen opetussuunnitelman ja tutkinnon perusteiden tavoitteisiin. Kumppanuusosaamisessa oppijalähtöisyys tulikin jo mainittua, mutta opettajan opetusmenetelmät pitää sovittaa opiskelijoiden vuorovaikutusta edistäväksi. Ohjaamisosaamisessa kehitämme ja suunnittelemme oppimista tukevia prosesseja ja huomioimme yksilöt. Kulttuuriosaamisessa arvioimme oppilaiden monenlaisuutta oppimisen ja ohjaamisen kannalta. Hyvinvointiosaamisessa edistämme hyvinvointia tukevien toimintatapojen käyttöönottoa.

    Resursseja vähennetään ja opettajien työtaakka kasvaa entisestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unknown14.1.2015 klo 20.19

      Olen samaa mieltä kuin Jenni, miten vastavalmistunut ja kokematon opettaja voi pystyä vastaamaan edellä mainittuihin vaatimuksiin? Tulee väistämättä tunne, että nykyajan opettajuuteen on "sisällytetty" suoraan ilman koulutusta myös erityisopettajan työn kuva. Täytynee ottaa lusikka kauniiseen käteen, olla oma itsensä, käyttää maalaisjärkeä ja toivoa, että se riittää. Oppia ikä kaikki!

      Poista
  3. Unknown10.1.2015 klo 12.15

    Design for all - hieno periaate mutta varmaan mahdoton 100% noudattaa eikä ehkä tarvitsekkaan? Hyvä pitää silti mielessä, että jokainen oppija on yksilö ja yrittää opettajana tukea heitä oikeeseen haluamaansa suuntaan tukemalla vahvuuksia ja vahvistamalla heikkouksia. Oppijan ehdoilla...Pedagoginen sensitiivisyys oli uusi termi, ihan käypä ;)

    VastaaPoista
  4. Unknown31.1.2015 klo 6.32

    "Ammattipedagoginen tietotaito ja opettajien persoona ovat keskeisiä opettajan työvälineitä, kun he tukevat ja ohjaavat opiskelijoita heidän kunkin oman ammatillisen kasvunsa eri vaiheissa."

    Ammatillisten aineiden opettajalla tulee olla vahva oman alan tietämys ja tuntemus. Pelkkä tieto ei riitä, ja kuten tekstissä käytetäänkin osuvasti sanaa: tietotaito, niin juuri näin on. Opettajalla on tietoa, siis teoreettista asian tuntemusta, hankittua tieto-osaamista. Tämän lisäksi hänellä on taitoa, siis tiedon soveltamista ja käytännön osaamista. Hän tietää miten tieto muuntuu käytännön taidoksi. Ammattialasta riippuen tiedon ja taidon luonne vaihtelevat ja niiden korustus myös vaihtelee.

    VastaaPoista
  5. Unknown15.2.2015 klo 10.30

    Tämän päivän hyvinkin vaativan tuntuisessa "opetusmaailmassa" täytyy opetushenkilökunnan muistaa, että ei ole yksin eikä tarvitse olla yksin näiden asioiden kanssa. Yhtenä keskeisenä terminä voidaan nähdä yhteisöllinen opettajuus. Se tarkoittaa mm. sitä, että asioita voi tehdä monella tavalla. Opettajan ei tarvitse yksin tietää kaikkea, vaan toinen toiseltaan voi oppia ja yhteistyötä tehdä myös näiden yksilöllisten oppimispolkujen suunnittelussa/toteuttamisessa, ja ylipäänsä inkluusiossa.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)