Joustavat opintopolut: arviointiosaaminen

 

Joustavilla opintopoluilla pyritään edistämään opiskelijoiden mahdollisuuksia hankkia työelämässä tarvittavat ja oppilaitoksessa vaadittavat taidot ja osaaminen joustavasti. Tavoitteena on, että opiskelija voi hankkia osan osaamisestaan esimerkiksi toisesta oppilaitoksesta, laajennettuna työssäoppimisena tai erilaisia sähköisiä oppimisympäristöjä hyödyntäen (Karusaari). Jäppisen (2013) mukaan joustavaan opintopolkuun kuuluu siirtymämahdollisuus eri oppilaitosten tai oppilaitoksen sisällä ja tästä syystä siirtymismahdollisuuksien ja -menettelyjen merkitys nousee esiin. Joustavaan opintopolkuun liittyykin monia käsitteitä, teemoja ja kokonaisuuksia: mm. yksilölliset opintopolut, HOPS, koulutuksen ja työn joustava yhdistäminen, opiskelijaliikkuvuus sekä aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen.

Opetus- ja Kulttuuriministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2011-2016 mukaan tutkintojen joustavuus ja tutkinnon osien suorittamismahdollisuus vähentävät tarpeetonta moninkertaista koulutusta ja tehostavat koulutuksen voimavarojen käyttöä. Lisäämällä opiskelijoiden mahdollisuuksia hyödyntää eri oppilaitosten opetustarjontaa pyritään turvaamaan koulutuksen alueellinen saavutettavuus ja laatu sekä vastaamaan työelämän osaamistarpeisiin. Tämä edellyttää tutkinnoilta ja opetusjärjestelyiltä nykyistä suurempaa joustavuutta koulutusalojen sisällä ja välillä. Yhtenä kehittämissuunnitelman tavoitteena onkin parantaa mahdollisuuksia rakentaa joustavia opintopolkuja ja lisätä mahdollisuuksia suorittaa osia tutkinnoista yli tutkintorajojen. (Koulutus- ja tutkimus vuosina 2011-2016)

Joustavat opintopolut asettavat merkittäviä haasteita paitsi oppilaitostasolla myös opettajille. Esimerkiksi arviointien haastavuus lisääntyy, kun opintopolut yksilöllistyvät ja joustavoituvat. Opettajien arviointiosaamisen merkitys tuleekin jatkossa kasvamaan. Osaamisen arviointia ei voida suorittaa enää pelkästään kyseisen opettajan kurssilla tehtyjen tehtävien ja suoritusten perusteella, vaan eri oppilaitoksista tai esimerkiksi aiemmasta työkokemuksesta saatu osaaminen pitää tunnistaa ja suhteuttaa tutkinnon tai opintokokonaisuuden ammattitaitovaatimuksiin ja vaadittuihin oppimistuloksiin. Joustaviin opintopolkuihin liittyy sama kehitys kuin arviointeihin yleensäkin: niiden tarkoitus ei enää ole arvostelu ja kontrollointi, vaan ohjaaminen ja kehittäminen (Lappalainen 1997, 14). Ohjaava ja kehittävä arviointi edesauttavat opiskelijaa eteenpäin oman osaamisensa tiedostamisessa ja kehittämisessä.  Opinnoissa saavutetun osaamisen tulisikin olla paitsi ammattiosaamista myös kykyä kehittyä ammatissaan (Poikela 2002, 241).

Arviointiosaamista vaaditaan joustavien opintopolkujen yhteydessä paitsi opettajilta myös opiskelijalta. Joustavat opintopolut vaativat opiskelijalta tavallista koulunkäyntiä enemmän itseohjautuvuutta, sillä joustavien opintopolkujen hyödyntäminen saattaa vaatia tavallista opiskelua enemmän esimerkiksi opintojen hyväksilukua ja asioiden selvittämistä. Itseohjautuvuuteen liittyvät myös itsearvioinnin ja reflektion taidot (Lappalainen 1997,8).

Malinen ja Laine pitävät itsearviointia ja reflektiota olennaisina kehittämissään aikuiskouluttajan pedagogisissa opinnoissa. Opintojen tavoitteena on autonominen aikuispedagogi. Yksi tämän autonomian ulottuvuuksista on itsearviointi. Siinä on kyse itsetietoisuuden kehittymisestä reflektiivisen ajattelun, omien lähtökohtien näkyväksi tekemisen ja auki puhumisen kautta. (Malinen ja Laine, 20, 2009). Koulutuksessa ei ole tenttejä, vaan opiskelija arvioi oppimistaan sen mukaan miten hän on onnistunut omissa tavoitteissaan ja oppimisprosessissaan ja opettajan tehtävä on tukea häntä tässä arvioinnissa. Tämä tekee arvioinnista vaikeaa. Kyseisessä koulutusohjelmassa pyritään tukemaan opiskelijan itsearviointia dialogisuudella ohjaajan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Dialogin tavoitteena on houkutella opiskelijaa itsearviointiin, ei tehdä sitä hänen puolestaan. (emt. 33-34, 2009). Vaikka kyseessä on koulutus, joka valmistaa kouluttamaan, voisi näitä ideoita soveltaa muissakin koulutuksissa, ainakin aikuisten opiskelijoiden kanssa.

Lähteet

Karusaari, R. n.d. Opiskelijan yksilöllisen opintopolun varmistaminen – osaamisperusteista didaktiikkaa uudistuvan opettajuuden varmistajana. Luettu 8.12.2014, http://pedagoginenkehittaminen.purot.net/yksilolliset_oppimispolut/osaamisperusteista_didaktiikkaa_uudistuvan_opettajuuden_varmistajana_riitta_karusaari.pdf

Jäppinen, Outi. 2013. Bologna-seminaarissa pohdittiin joustavia opintopolkuja. Sivulla Eurooppalainen korkeakoulus nyt. Uutiskirje 2/2013. Luettu 8.12.2014, http://cimo.multiedition.fi/eNewsletter4/eurooppalainen_korkeakoulutus_nyt/2013/2_2013/etusivu.php

Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016. Kehittämissuunnitelma. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2011. Luettu 8.12.2014, http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/Kesu_2011_2016_fi.pdf

Lappalainen, M. (toim.) (1997). Opetus, oppiminen ja arviointi. Turun yliopiston arviointijärjestelmän rakentaminen.Turun yliopisto, Hallintoviraston julkaisusarja 4/97. Turku: Turun yliopisto.

Poikela, E. (2002). Osaamisen arviointi. Teoksessa Honkonen, R. (toim.) Koulutuksen lumo - Retoriikka, politiikka ja arviointi. Tampere: OKKA - Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö.

Malinen, A. ja Laine, T. (2009) Koulutuksen kulmakiviä. Teoksessa Malinen, A. ja Laine, T (toim.) Elävä peilisali. Aikuista pedagogiikkaa oppimassa. Helsinki. Kansanvalistusseura.